Devoted One's leiri 2.-4.10.2015 Säkylä

Viime viikonloppuna meillä oli siis kauan kauan odotettu leiriviikonloppu Säkylässä. Meillä oli varattuna kolme mökkiä Säkylän Kristallirannasta kahdeksi yöksi. Mun ja Novan matka alko aikasin perjantaiaamuna, kun lähettiin Oulusta ajamaan kohti Vuokattia, jossa Pete oli töissä. Vuokatissa oltiin joskus ennen yhtätoista perillä, ja siitä jatkettiin heti matkaa kohti Säkylää. Perillä oltiin pikkusen seittemän jälkeen, ja ajettiin suoraan mettään, jossa Nova pääsi heti sisaruslauman keskelle. Parhaimmillaan paikalla oli yhteensä kuusi "pentua." Kolme tyttöä ja kolme poikaa. Yksi siskoista oli vaan yhden yön, muut koko viikonlopun.

Tämmönen käsittämätön tavaramäärä lähti mukaan.

Nova valmiina reissuun. Ilmeestä voi päätellä mielipiteen kuvattavana olemiseen.

Nova pääsi samaan mökkiin yhden siskon ja yhden veljen kanssa. Veli ihastui Novaan ihan hirmuisesti, mutta Nova ei veljeen ihan niin paljon. Pikku äkäpussi. Meidän mökki oli isoin, joten sitä pidettiin kokoontumismökkinä. Oli hauskaa seurattavaa kun sisarukset aina iltasin pörräs ympäri mökkiä. Ekana päivänä ei hirveesti muuta ehtinykkään tehä ku istua ja jutella tuon pienen metsäreissun jälkeen.

Aamupala syötiin lauantaina yhdeksän maissa, jonka jälkeen lähettiin mettään tekemään koirille metsäjälkeä. Vuorotellen koirat pääsi sitte ajamaan jälkensä, ja Novalla meniki oikeen hyvin.

Pikkusten jälkeen oli vuorossa Novan äiti Gira, jolle Pete kävi tekemässä esinejäljen. Siinä oliki melkonen perässä pysyttely ku ryvettiin kaikki metsässä Giran perässä. Äiti-koira oli hirmu söpö omien palkkapurkkiensa kanssa.

Seuraavaksi päästettiin penskat riehumaan keskenään, jonka jälkeen oliki vuorossa ruokatauko.

Nova ja veli Rudy

Syönnin jälkeen lähdettiin takas mettään, ja tällä kertaa ohjelmassa oli hakua. Selvis hyvin äkkiä että meijän Nova on näistä kahdesta vaihtoehosta ennemmin jälkikoira. Se löi kuonon heti maahan kun annoin sille "etsi" -käskyn, ja se tarvi aika paljon apua ennen ku lopulta tajus homman ja löysi maalimiehen. Kun hakuhommat oli tehty, lähdettiin takas mökeille viettämään iltaa.

Novasta paljastu tuon reissun aikana aivan uus puoli. Nova on aina se joka on joka paikassa häseltämässä ja painimassa ku on muita koiria. Mietin etukäteen että osaakohan se yhtään rauhottua siellä ku ollaan sisällä, vai onko se ihan mahoton? No vielä mitä.

Pahoittelut hirveistä puhelinkuvista. Mutta niin. Nova tais olla koko porukan rauhallisin sisätiloissa. Suurimman osan ajasta se vietti joko meidän sänkyjen välissä pois muiden vilskeestä, tai jopa sängyn alla. Välillä se kävi muiden mukana vähä palloilemassa, mutta se oli nimenomaan semmosta palloilua että se vähä seuras ennemmin kauempaa ku muut paini. Poikia se ei oikeen päästäny sisällä lähelle ollenkaan vaan irvisti jos ne meni häiritseen sen rauhaa. Ja nehän raasut häiritsi ku niitä ois niin kauheesti kiinnostanu vähä nuuskutella Novaa :D Seurasin tosiaan tuota sen käytöstä aivan ihmeissään että kuka tuo koira oikeen on?! Kyllähän seki muutaman kerran innostu painimaan siskon kans sisällä, mutta perusmeininki oli tämä. Oon edelleen todella yllättyny.

Nova ja sisko Aava. Nää kaks oli niin söpöjä ku ne tuli tolleen vierekkäin mua napittaan.

No sunnuntaina sitte alettiin aamupalalle jo vähä kaheksan jälkeen. Sen jälkeen pistettiin kamppeen kasaan, siivottiin mökit ja lähettiin tekemään peltojälkeä kasvattajan perheen mökille. Peltojälki on kuulemma metsäjälkeä vaikeampaa, ja selvästi se olikin Novalle vähän haasteellisempaa kuin edellisenä päivänä. Yhden kerran eksyttiin jäljeltä ihan kokonaan, mutta sen jälkeen kun Nova pääsi sille takasin, meni hyvin.

Jälkien jälkeen (hehe) otettiin kaikista posetuskuvat. Nova ei tietenkään jaksanu oikeen seistä, joten siitä ei lopulta ihan täydellisen edustavaa kuvaa tullu.

Koittakaa olla huomaamatta ei-niin-hyvä hihnan poisto kuvasta. Muiden kuvissa se onnistu paljo paremmin. Tämäpä on nyt siis virallinen 1v 4kk kuva. Kuvauksien jälkeen pallerot pääsi taas juoksentelemaan. Alko oleen kaikilla vähä tunteet kuumina autossa oottelun jälkeen joten pientä rähinää oli ilmassa. Seki kuitenki laantu ku pahimmat höyryt oli päästelty.

Veljen kans mahtu samalle kupille juomaan vaikkei sisällä voinukkaan pästää lähelle.

Seuraavaksi mentiinkin syömään, jonka jälkeen alkoki ikävästi kotiinlähtö lähestyä. Taidettiin päästä vasta lähempänä viittä lähtemään, ja perillä oltiin vasta kahden aikaan yöllä. Tuo matka alko kyllä jo loppupuolelta tuntumaan ihan kauheelta. Onneksi Peteä ei väsyttäny ja se jakso ajaa, koska mää en ois kyllä pystyny. Kaiken kaikkiaan koko viikonloppu oli ihan mahtava. Oli niin kivaa! Ens vuonna about samoihin aikoihin sitte uudestaan.

♥♥♥