Mitään kovin ihmeellistä ei oo tänä aikana tapahtunu. Muutamana viikkona ei päästy eri syistä treeneihin, mutta muuten on käyty kyllä niissäki. Huhtikuussa mulle iski pieni epätoivo Novan käytöksen kans. Lähinnä siis hallissa suhtautuminen muihin koiriin sillon ku ei treenata. Epätoivosena kyselin kasvattajalta apua, ja hän sitten ihanasti hommas meille ihmisen täältä läheltä antaan vähä neuvoja. Mun suureksi yllätykseksi tällä ihmisellä oliki Novan siskopuoli (sama isä.) Ei ollu mitään hajua että Oulussa asuis sisko, eikä ollu tämä siskon omistajakaan tienny meistä. Niinpä sitte tavattiin yhellä koulun urheilukentällä. Tarkotushan ois ollu saada samanlainen tilanne päälle missä Nova rähjää muille, mutta eihän se mitään rähjänny ku oliki vaan aivan mahtavaa ku oli toinen samannäkönen koira :D Niinpä otettiin se tapaaminen ihan vaan kärsivällisyysharjotuksena molemmille koirille, ja seisoskeltiin vaan ja juteltiin, eikä päästetty koiria ees haisteleen toisiaan. Siskolla kuulosti olevan melko samanlaisia vinkeitä, ku Novalla. On siis isän puolelta ilmeisesti tullu sitä luonnetta melkosesti osalle pennuista :D
Tuon saman ongelman kans siis tehhään nyt töitä. Välillä on ollu vähä parempia hallilla käyntikertoja, ja välillä taas sitte semmosia että oon ihan hermoromahuksen partaalla. Toivon että tää on osaksi vaan jotain viimestä uhmaa ku kahen vuojen ikä alkaa olla aika lailla täynnä. Muutenhan tuo nappula on aivan unelma. Selvästi huomaa että on vähä jotain aikuistumista tapahtunu. Tuo rähinä onki oikeastaan ainut ongelma mikä meillä on. Toivo elää jospa saisin sen vielä kuriin.
Eilen oltiin normaaliin keskiviikkoiseen tapaan agilitytreeneissä. Ja en kyllä voi vaan ku ihmetellä sitä asiaa, että vaikka se käytös siellä kentän reunalla on aivan hirveetä välillä, niin kun me sinne radalle mennään ja Nova pääsee ihan oikeesti tosi toimiin, niin se kuuntelee, ja se pysyy siinä. Se ei lähe niitten toisten koirien luo jotka sielä kentän reunalla oottaa ja mahollisesti haukkuuki. En tiiä rakastaako se tuota hommaa yksinkertasesti niin paljo että se ihan tosissaan haluaa tehä sitä mun kans. Toki se innokkuus menee välillä kaiken eelle ja toinen haluais vaan ihan oman pään mukaan juosta esteitä läpi niinku ite tykkää :D Mutta sen innokkuuden kattominen tekee mut kyllä niin onnelliseksi <3 Ja se kyllä myös motivoi harjottelemaan vaan lisää. Agilityn osalta jopa uskon että joskus päästään kisailemaanki asti.
Ens viikon tiistaina 31. päivä onki näiden A-pentujen 2-vuotissyntymäpäivä. Onpa vaan hassua kuin ne voiki olla jo kaks vuotiaita. Tätähän sitä tosin onki ootettu noitten luustokuvien puolesta, kun kaks vuotiaalta saa vasta otettua virallisen selkäkuvan. Niinpä meillä onki ens viikon perjantaille 3.6. varattu aika Oulun Evidensiaan lonkka, kyynär -ja selkäkuviin. Jännitys pikkuhiljaa kasvaa kasvamistaan. Tänään tilasin jo kennelliiton omakoira -palvelussa lähetteet noille lonkka ja kyynärkuville, eli maksoin ne lausuntomaksut jo ennakkoon. Tää oli nyt tämä uus käytäntö, jonka avulla ilmeisesti saa nyt sitte tulokset nopeampaa. Apuaaaa! Noh, enää vähä yli viikko. Sisko lähtee onneksi mukaan tuonne eläinlääkäriin. Oon varmaan ite aivan paineissa. Peukut pystyyn!
Näiden kuvien oton aikanen ulkoilu päätty lopulta hyvin äkkiä siihen ku Nova löysi tuolta heinien seasta jonku hiiren/myyrän/minkälie raadon. Ihanaa. Sieltä se sen nosti esille. Kiitos vain. Onneksi se ei ollu ihan mitenkään hirveen kiinnostunu siitä :D Jätti rauhaan ku käskin ja sitte lähettiinki sisälle. Onneksi sen oli joku lintu siitä varmaa napannu ku seuraavalla ulkoilukerralla ei enää näkyny :D
Loppuun vielä tämmönen herp derp kuva kepin ravistelusta.
Siinä tais olla pääpiirteittäin kuulumisia tältä hiljaisuuden ajalta. Kuvia mulla on jonku verran julkastavana, ja tässä ainaki tuli pariki asiaa mieleen mistä vois kertoa vähä tarkemmin. Ensi kertaan!
