Ajattelin höpistä nyt vähä jotain noista koirakirjoista mitä oon lueskellu. Tällä hetkellä mulla on kirjastosta lainassa niistä enää kolme, enkä tietenkään muista edellisien nimiä. On nuita kuitenki aika paljo tullu luettua, ja niistä on ihan tosissaan ollu myös apua. Aikasemmin en oikeestaan tienny koiran kouluttamisesta juuri mitään. Kirjojen lukemisen jälkeen kaikki tuntuu kuitenki melko selvältä. Jotenki monen asian kohalla tullu semmonen olo että "no niinpä tietenki, näinhän se tuntuuki järkevimmältä."
Tällä hetkellä mulla on siis vielä Tuire Kaimion Pennun kasvatus, Tommy Wirénin ja Päivi Romppaisen Hienosti hihnassa, ja Salme Mujusen Pennun polku puolivuotiaaksi. Keskimmäistä en oo vielä kerenny lukemaan ku pikkusen alusta, enkä oikeen siitä osaa vielä sanoa mitään. Pennun polku puolivuotiaaksi oli yks enimmäisistä kirjoista minkä luin jo joskus monta kuukautta sitte, ja se onki ollu kaikista mun lukemista kirjoista luultavasti paras. Aloin lukemaan sitä nyt toissapäivänä toista kertaa, ja siinä on melko kivasti ja selkeästi kerrottu paljo erilaisia asioita.
Pennun kasvatus -kirjan lainasin, koska tosi monet ihmiset puhu siitä netissä, jonka lisäksi mun tätiki sitä mulle suositteli. Ymmärrän kyllä miksi niin monet ihmiset sanoo että tuo on tosi hyvä kirja. Mua se kuitenki vaan jossain määrin ahisti :D Siinä on asiat selitetty NIIN yksityiskohtasesti, että se oli mulle ehkä jopa vähän liikaa, ja tuli semmonen olo että apuaapua en mää halua enkä osaa tehä näin ynnä muuta. Päätin siis että on ehkä parempi etten lue tuota kirjaa niin hirveän tarkasti, vaan selailin sen läpi lukien ne kohat mitkä halusin.
Mun mielestä nyt ehkä muutenki kannattaa pitää oma järki mukana ku lukee noita kirjoja. Osassa kirjoista oli muutamia juttuja jotka oli mun mielestä ihan käsittämättömiä ja tyhmiä. Siksi tulinki siihen tulokseen, (sen jälkeen ku olin panikoinu hetken etten osaa kuitenkaan mitään) että otan joka puolelta jotain vinkkejä. Yhestä kirjasta jotain ja toisesta jotain. Sitte yhistän ne, ja sovellan niitä niin että pystyn kouluttaan pentua semmosilla tavoilla, jotka parhaiten sopii mulle, ja sille. Toki oon miettiny etukäteen miten aion asiat hoitaa, mutta koskaan ei voi tietää miten kaikki loppujen lopuksi menee, joten ei auta ku mennä hetki kerrallaan ja tilanne kerrallaan. Oon (ihan) varma, etten voi onnistua pilaamaan sitä koiraa täysin. En mää voi olla tän kaiken valmistautumisen jälkeen niin huono. Varmastihan mää tuun tekeen virheitä, siitäki oon varma, mutta niin se vaan menee, eikä siitä kannata liikaa stressata.
Monet on kysyny multa että joko mua jännittää pennun tulo? Jotenki en osaa sanoa että mua jännittäis. Oon enemmänki vaan aivan yli-innostunu ja onnellinen. Jotenki mulla on melko rauhallinen, ja varma olo tän koko asian kans. Musta tuntuu että kaikki menee ihan hyvin. Mitä luultavimmin välillä tulee olemaan myös niitä epätoivon hetkiä, mutta onneksi mulla on myös ihmisiä joilta voin luottavaisin mielin kysyä neuvoa missä vaan asiassa. Mulla on mun täti ja eno, joilla on molemmilla kokemusta koirista, ja sitte tietenki myös pennun kasvattaja. Muumipappaa lainatakseni: "Me pystymme siihen!" :D
Tässä tais nyt olla ihan tarpeeksi tekstiä yhteen postaukseen, joten myöhemmin taas lisää. Jotenki vaan harmittaa kirjottaa niin paljo tekstiä ilman yhtään kuvia! Mutta onneksi se kuva puoliki on kohta kunnossa ku täytän joka postauksen pikku palleron kuvilla <3
Niin ja... ENÄÄ KOLME PÄIVÄÄ!! (vajaa oikeestaan)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti