torstai 9. lokakuuta 2014

Aamukävelyllä

Sunnuntaiaamuna, ku Nova oli heränny ja syöny, lähettiin käymään pienellä aamukävelyllä. Yritin huonolla menestyksellä ottaa pari kuvaa samalla.

IMG_1459

IMG_1461

IMG_1463

Lähinnä yritin ottaa semmosta oikeen hienoa kuvaa tossa mettäpolulla, mutta Nova ei ollu oikeen yhteistyöhalunen, nii en ehtiny ottaa kuvaa sopivasta asennosta. Noh, ihan sama :) Samalla reissulla sain taas kuulla yhen erittäin huvittavan kommentin Novan väristä. Eräs mies mäyräkoiransa kans nimittäin totesi että kurakelillä valkonen koira kyllä sotkeentuu vähä helpommin! Tiesittekö?! :D Kyllä musta tuntuu että se musta koira on ihan yhtä likanen, sitä ei vaan nää :D Niin huvittavia kyllä välillä nuo huomautukset tuosta valkosesta väristä. Oon kuullu aika monta kertaa että "on se vaan aika aran värinen HEHHEH" ja erinäiset variaatiot. Varsinki ku näähän on osittain ihan itsestäänpuhistuvaa mallia :D Monesti on Novaki ollu mettäretkellä hirveessä sotkussa, mutta retken lopussa sen onki ollu jo ihan puhas, vähä vaan märkä. Johonki se lika vaan lopulta katoaa. Ei nyt tietenkään aina.

Mulla oli ajatuksena kirjottaa tähän samalla vähä jotaki Novan hihnakäyttäytymisestä. Onneksi missään vaiheessa se ei (ainakaan vielä) oo ollu ihan hirveetä. Talutushihna ei aluksikkaan tuntunu ärsyttävän sitä juurikaan. Kyllähän se sitte tietenki ku sattuu olemaan just sillä riehakkaimmalla tuulella joskus, vähä saattaa hihnaa pureskella, mutta melko harvon kuitenki. No ensinnäki, se mitä mää vaadin Novalta, on se että se kävelee sievästi vetämättä. Sen ei tarvi kävellä koko ajan mun vierellä tai mitään muutakaan kovin "tiukkaa." Haluan vaan että se kävelee vetämättä, sievästi, ja mieluiten siinä tien reunassa. Ku ollaan lenkillä, välillä Novalla menee tosi hyvin. Välillä sitte kuitenki se alkaa se vetäminen, mikä onki meijän tämän hetken päämäärä saaha loppumaan. Jännä miten se monet asiat on oppinu niin nopeaa, kun taas tuo vetämisjuttu sitte tuntuu olevan melko vaikia käsittää. Tällä hetkellä mun taktiikka on siis se, että heti ku se vetää, mää pysähyn. Sitte ootan että hihna on taas löysällä, (eli yleensä joko se istuu, tai kääntyy muhun päin) kehun, ja lähetään jatkaan matkaa.

Onneksi tää tilanne ei nyt oo läheskään niin paha etteikö sitä vois vielä saaha toimimaan. Munki taidoilla siis :P Toivottavasti ainaki. Oisin varmaan voinu tähän kirjottaa vähä muutaki aiheesta, tai vähä sen vierestä, mutta nyt vaan ei pysty enää keskittyyn ku tuo pikku riiviö koettelee mun hermoja :D Oon aika monta tuntia jo kirjottanu tätä postausta. Huomenna siis luultavasti taas lisää :) Keksinki tossa just yhen idean mistä voisin kirjottaa! Nyt vaan ootan että tuo termiitti alkais VIHDOIN nukkumaan. Yleensä se on jo hyvä aikaa ollu unessa tähän aikaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti